Inhimillisen tiedon rajallisuudesta

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. Tehtävänanto:

9. Paul Davies kuvaa alla olevassa lainauksessa erästä älykkään suunnittelun teoriaa:
"Kun kosminen draama avautuu eteemme, alkaa näyttää siltä, että sille on olemassa 'käsikirjoitus', maailmanjärjestys, jota sen kehitys noudattaa. Kysymme silloin pakostakin, kuka tai mikä laati käsikirjoituksen ...Maailmankaikkeus ei ole mielivaltainen tapahtumien sekamelska, vaan noudattaa järjestelmällistä suunnitelmaa. Tämä panee ihmettelemään, olipa Jumalaa tai ei, onko tuon kaiken takana jokin tarkoitus.”

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007, lainattu:
http://www.argumentti.fi/suunnittelu_hienoviritys/suunnittelu_jumala_maailmankaikkeus.php?id=84 (ladattu 3.3.2009).

UNESCO on perustamisestaan lähtien ollut torjumassa tietämättömyyttä, typeryyttä, ennakkoluuloja ja taikauskoa. Kuitenkin nykyaikainen tiedekin kohtaa aina uusia ongelmia ja tutkimattomia alueita. (What We Do Not Know. UNESCO 1995). Pohdi kysymystä inhimillisen tiedon rajoista.


Kasvit tuntuvat noudattavan tarkkaa matemaattista kaavaa kasvattaessaan lehtiä. Luonnossa asiat tuntuvat järjestyvän itsestään; galaksien muodotkin noudattavat säännönmukaisuutta. Maailma tuntuu pyrkivän täydellisyyteen ja toisaalta täydelliseen kaaokseen. Pudotettu lautanen ei enää kerää itseään kasaan, ruho savannilla ei herää antiloopiksi. Se, mitä tapahtuu, on selitettävissä fysikaalisesti, mutta miksi, sitä emme tiedä.
 Empiirisesti tutkittavissa ja todistettavissa olevia asioita voidaan pitää yleisesti tosina, kunhan ne täyttävät tieteen kriteerit. Tunnemaailmaakin yritetään jatkuvasti mitata esimerkiksi aivosähkökäyrien avulla. ihmisten tunteista, tahdosta, intuitiosta ja siitä maailmasta, joka niiden kautta on totta, ei kuitenkaan voida saada varmasti paikkansa pitävää tietoa.Tämä ei tarkoita, että inhimillinen tieto rajoittuisi empiirisesti havaittavissa olevaan maailmaan, sillä jokaisella on omat mielipiteensä, uskomuksensa, unensa; omat totuutensa.
 Ihminen haluaa jatkuvasti lisää tietoa, varmuutta asiaintiloista. Ihminen haluaa totuuksia. Joskus asiat selitetään luonnonlakeina, joskus Jumalan tahtona. Ihmisten maailmassa on oltava yhteisiä totuuksia, faktoja, jotka järjestävät maailman käsitettävissä olevaksi.
 Haluamme julistaa totuuksia, kuten että ihminen ei voi lentää, järjestääksemme maailmaa. Kun keksitäänkin lentokone, yhteinen maailmankuva järkkyy ja sitä on alettava vahvistaa uusilla tieteellisillä koetuloksilla.
 Vaikka tietäisimme, ettemme voi tietää mitään varmaksi, jatkaisimme uskottelua itsellemme, että maailmassa on olemassa totuuksia. Näin elämä säilyy ihmisjärjelle siedettävänä.

 

Maalaus tältä vuodelta.

Vahvan johtajan tarve

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. tehtävänanto:


 7. Monet ihmiset kaipaavat Suomeen vahvaa johtajaa. Mikä on sinun perusteltu mielipiteesi vahvan johtajan tarpeesta?


Valtion johtajasta puhuttaessa on määriteltävä, minkälaista valtiomuotoa tarkoitetaan. Johtajalla voidaan tarkoittaa demokraattisen valtion johtohahmoa, mutta ilmaus "vahva johtaja" luo mielikuvan yksinhallitsijasta. Käsitelkäämme siis ajatusta yksinvaltiaasta.
 Tuntuu absurdilta, että joku voisi  vapaaehtoisesti haluta olla toisen hallittavissa. Etenkin demokraattisen valtion kansalaisesta ajatus tuntuu vieraalta. Toisaalta on helppoa leikitellä ajatuksella, joka ei todellisuudessa kosketa omaa elämää.
 2000-luvun Suomessakin on ihmisiä, jotka haluaisivat maalle vahvan johtajan. Eritelkäämme mahdollisia syitä tällaiselle ajattelulle.
 Eläin tuntee olevansa turvassa, kun laumassa on selkeä johtaja eikä valtakamppailua tarvitse käydä. Olisi stressaavaa elää jatkuvasti muuttuvassa arvojärjestyksessä, eläin on rauhassa tietäessään paikkansa laumassa. Tällä tavoin voidaan biologisesti koettaa selittää ihmisten käytöstä, onhan ihminenkin eläin.
 Muita mahdollisia selityksiä johtaja tarpeelle on esimerkiksi se, etteivät kansalaiset koe osaavansa itse päättää asioista riittävän hyvin. Demokraattinen vastuu voidaan kokea pelottavana tai sitten politiikka ei yksinkertaisesti tunnu kiinnostavalta. Kansalainen voi myös kuvitella olevansa mukana päätöksenteossa ollessaan mukana johtajan valinnassa.
 Demokratian voidaan ajatella olevan epäoikeudenmukainen järjestelmä sikäli, että kyseisessä valtiomuodossa noudatetaan aina enemmistön mielipidettä. Siksi huolella valittu johtaja voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin demokratia.

                                             Kuvan maalasin 2011

Onko luonnon monimuotoisuus itseisarvo?

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. Tehtävänanto:
Pohdi, onko luonnon monimuotoisuus itseisarvo vai välinearvo.

Välinearvo on jotain, jonka avulla tavoitellaan suurempaa itseisarvoa. Itseisarvo on arvokas itsessään, se on tavoite, jota kohti pyritään. Itseisarvojen hahmottaminen mahdollistaa elämänkatsomuksen rakentumisen.
 Usein itsearvoiksi mainitaan esimerkiksi onnellisuus, totuus ja oikeudenmukaisuus. Voidaan pohtia, olisiko onnellisuus näistä sittenkin ainoa itseisarvo, totuus ja oikeudenmukaisuus kun voidaan nähdä pyrkimyksinä omaa ja muiden onnellisuutta kohti. Luonnon monimuotoisuuden tapauksessa samaa ajattelukaavaa ei voida soveltaa, sillä onnellisuus koskee vain ihmisiä (joidenkin näkemysten mukaan myös muita eläimiä). Luonnon monimuotoisuus sen sijaan pitää sisällään kaiken planktonista kivilajeihin. Kivet oletettavasti eivät tunne onnellisuutta, joten lähestymistapaa on muutettava ja hyväksyttävä itseisarvoiksi muitakin arvoja kuin onnellisuus.
 Jos maailmaa ei katsota ainoastaan ihmiskeskeisestä näkökulmasta, voidaan sanoa, että luonnon monimuotoisuus on itseisarvo. Se on jotain ihmistä korkeampaa, ihminenhän on vain pieni osa luontoa. Pieni osa, joka ei ole sen etuoikeutetumpi kuin muutkaan lajit. Tästä huolimatta ihmiskunta käyttää luontoa häikäilemättömästi välineenään huolehtimatta riittävästi sen monimuotoisuuden säilymisestä. Näin ollen voidaan päätellä, että ainakaan öljy-yhtiöiden ja muiden luonnonvaroja armottomasti tuhlaavien suuryritysten johtajat eivät pidä luontomme monimuotoisuutta itseisarvona.

Fri vilja

Först tänkte jag att jag ska skriva den här texten på finska men då märkte jag att jag tänker på svenska eftersom jag har läst på svenska. Jag ville skriva mina tankar snabbt upp så jag inte hade tid för att översätta dem. Jag skrev några satser på svenska och tänkte att jag ska översätta dem senare. Men nu märker jag att jag har skrivit hela texten på svenska...
 Jag bestämde att jag skulle läsa en bok på svenska på sommarlovet, så jag lånade en bok av Liza Haglund från min lärare. Boken kallas Att tänka noga - en filosofibok. Den är skrivet för yngre men det är en bra bok för mig därför att jag inte är så bra på svenska... Boken handlar mest centrala filosofiska frågor.
 I den här boken finns ett citat av Artur Schopenhauer:

"En man kan göra det som han vill, men inte vilja det som han vill."

 Jag började fundera vad det betyder. Kan man vilja det som han vill? Om man kunde, kunde två människor avtala att de ska förälska sig i varandra. Men har du någonsin bestämt dig för att bli kär i någon? Jag tror att du svarar "nej". Och om du har försökat, tror jag inte att du har lyckats. Om du har, gratulerar jag dig.
 Om man kunde vilja det som man vill, skulle man välja att vilja ha hälsosamma, miljövänliga och billiga saker. Jag skulle vilja tycka om jogging och att ge alla mina pengar till fattiga människor. Men jag vill inte. Jag kan jogga därför att det är bra för mig eller ge pengar till välgörenhet därför att det är bra för andra människor, men om jag kunde vilja det som jag vill, skulle jag göra de här sakerna därför att jag vill.
 Man kan vilja saker man inte vill vilja. Någon kan vilja att han inte vill äta godis. Andra kan vill att han inte var förälskad i någon han är förälskad i. Att vara förälskad betyder att man vill ha någonting. Premiss 1: "Jag vill inte vara förälskad." Premiss 2: "Jag är förälskad." Slutsats: "Jag kan inte vilja det som jag vill."
 Betyder det att det inte finns någon fri vilja? Existentialism betyder att man inte tror på ödet, att man kan själv bestämma vad man gör. Problemet presenterat ovan är problemet med exiatentialism.

Regina Spektor - Time Is All Around

Kiitos virheiden korjaamisesta kuuluu ruotsinopettajalleni.

Luokittelemattomuus

Filosofiankokeen esseevastaus.Olen hukannut tehtäväpaperin, en muista tarkkaa tehtävänantoa mutta tarkoituksena oli pohtia, voisiko yhteisö perustua jollekin muulle kuin identiteettien kategorisoinnille.

Ihmisellä on tarve luokitella kaikki näkemänsä ja kokemansa. Tämä helpottaa jäsentelemään ja hahmottamaan maailmaa ja yksinkertaistaa kommunikaatiota. Voidaan pohtia, onko tarve vaistomainen vai opittu. Mikäli päädytään tulokseen, että tarve on lajinomainen ja evoluution ohjaama, ei se liene kitkettävissä pois pitkälläkään aikavälillä. Jos tapa luokitella olisi opittu, se voitaisiin yrittää myös opettaa pois.
 Leikitelkäämme ajatuksella yhteisöstä, jossa kategorisoivan identiteetin mahdollistavat tekijät olisi minimoitu. Tähän vaadittaisiin muun muassa ulkonäköjen samankaltaistamista, sillä esimerkiksi ihon- tai hiustenväri aiheuttaa automaattisesti ennakko-oletuksia, jotka puolestaan vaikuttavat tapaamme kohdella kyseistä henkilöä. Harmaahiuksinen ja ryppyinen henkilö tulkitaan vanhaksi mikä aiheuttaa sen, että häntä kohdellaan vanhuksena.
 Johonkin muuhun kuin kategorisoivaan identiteettiin perustuva yhteisö on utopia, muttei koskaan täydellisesti toteutettavissa. Pienet, tiiviit yhteisöt voivat pohjautua keskinäiselle kunnioitukselle, mutta tällaistenkin yhteisöjen jäsenten toimintatapoja ohjailee identiteetin kategorisointi.
 Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin sisällöllisen muodon mukaan ihmistä on aina kohdeltava päämääränä sinänsä. Todellisuudessa ihmisiin suhtautuminen ja heidän kohtelunsa perustuu usein utilitaristiseen tai egoistiseen laskelmointiin, jolloin ihmistä käytetään ikään kuin välineenä. Aiemmin tarkastellussa utopiassa olisi aina toimittava Kantin kategorisen imperatiivin mukaan.

Pieni teksti ystävyydestä

Aurinko paistaa katonharjan takaa. Piha. Pian olen puoliksi varjossa, on siirrettävä tuolia vasemmalle. Pyry soittaa kitaraa. Mansikoita.
 Onko onnellisuus ainoa itseisarvo? Onko egoistista sanoa ystävyyttä välinearvoksi? Ystävyys johtaa onnellisuuteen. Toisaalta ystävyys on paljon laajempi käsite kuin onnellisuus. Ystävyys ei välttämättä aina johda onnellisuuteen. Kuitenkin arvostamme ystävyyttä sen onnellisuuteen johtavan laadun takia. Onko ystävyys vain sana kyvylle elää sopusoinnussa ihmisten kanssa?

Ei. Tämä on ystävyyttä. Pyry soittaa ja minä kirjoitan.

Emme ole ongelmajätettä

Tämän tekstin kirjoitin pari kuukautta sitten elämänkatsomustiedon tunnilla. Jos teksti tuntuu loppuvan kesken, se johtuu siitä, että jätin loppuosan julkaisematta sen henkilökohtaisuuden vuoksi. Tarkoituksenani ei ole väheksyä hoitotyön tekijöitä vaan ottaa esille siihen liittyviä mediassakin esiintyneitä laiminlyöntitapauksia.

Oikeudenmukaisessa valtiossa sovelletaan kultaista sääntöä: kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Yhteiskunnan tulisi olla järjestetty niin, että ikä, sukupuoli, kansalaisuus tai mikä tahansa muu tekijä ei vaikuttaisi yksilön kohteluun eriarvoisena. Vaikka Suomi on lainsäädännöllisesti yksi oikeudenmukaisimmista valtioista, epäkohtia löytyy silti hälyttävän paljon. Naiset saavat edelleen pienempää palkkaa kuin miehet, vaikka pätevyys olisi sama. Vanhustenhoidossa on suuria epäkohtia; herää jopa kysymys, onko vanhusten kohtelu lainkaan inhimillistä. Kehitysvammaisten kohtelusta inhimillisyydestä ei aina voida edes puhua: toisinaan heitä kohdellaan huonommin kuin eläimiä. Tällä hetkellä julkisuudessa herättää keskustelu autistien kohtelu: turvatoimenpiteinä on käytetty ihmisarvoa alentavi keinoja kuten pakkopaitaa ja wc:ssä käynnin mahdollisuuden eväämistä.
 Näennäisen globaalilla 2010-luvn, ullakin ulkomaalaistaustaiset henkilöt voivat joutua kohtaamaan aiheetonta syrjintää. Diskriminaatiota kohdistuu myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajiin. Medialla on oma osuutensa ennakkoluulojen vahvistamisessa. Jos asioista puhuttaisiin suoraan ja niin sanotusti lyötäisiin faktat pöytään, voitaisiin välttyä monilta väärinkäsityksiltä.
 Yksi vaietuista "ongelmaryhmistä" ovat mielenterveyspotilaat. Vaikka Suomen valtiolla on käytössä hyviä ja toimivia käytäntöjä kuten sairaseläke ja toimeentulotuki, saattaa yhteiskunnan jatkuvasti kiihtyvästä vauhdista pudonnut henkilö helposti syrjäytyä eikä konkreettista apua jaksa välttämättä etsiä byrokratian kiemuroiden läpi.

Arvomaailman muutoksista

Seuraava teksti on elämänkatsomustiedon kokeesta, tehtävänanto kuuluu näin: "Ihmisten käsitykset hyvästä elämästä muuttuvat historiallisesti. Muuttuvatko myös arvot? Pystytkö keksimään arvoja, jotka ovat säilyneet arvostettuina riippumatta historiallisista aikakausista? Voit samalla pohtia mihin historiallisuuden ylittävä universaali moraali perustuisi.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että tietyt perusarvot ovat aikojen saatossa pysyneet ihmisille tärkeimpinä. Näitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, terveys, ystävyys, vauraus ja kauneus. Näiden otsikoiden alle mahtuu useita vähemmälle huomiolle jääneitä arvoja, joilla toki on niilläkin oma filosofinen ja historiallinen merkityksensä. Hyvä esimerkki tällaisista arvoista on tasa-arvo, joka nykyään on monelle ihmiselle jopa kaikkein keskeisin arvo, mutta joka ajassa taaksepäin katsoessa ei ole ollut kovinkaan merkityksellinen. Länsimaisessa kulttuurissa tasa-arvo alkoi lähestyä nykyistä merkitystään vasta 1700-luvun loppupuolella, antiikin Roomassa siitä ei ollut tietoakaan.
 Vaikka arvot pysyisivätkin samoina, niiden tärkeysjärjestys muuttuu vääjäämättä ulkoisen maailman muuttuessa. Terveellistä elämäntapaa on arvostettu lähes aina, mutta joskus siitä on tingitty esimerkiksi kauneuden nimeen. Kärjistetyimpiä esimerkkejä tästä ovat kiinalainen jalkojensitomisperinne ja korsetit ynnä muut liikkumista ja elintoimintoja rajoittavat asusteet.
 Kauneutta on aina pidetty arvossa, mutta sen ihanteelliset ilmenemismuodot ovat vaihdelleet ääripäästä toiseen. Käsittelyyn voiis ottaa vaikkapa naisen ulkonäköihanteen: hedelmällisyyttä osoittavasta pyreämuotoisuudesta kreikkalaisten jumalhahmojen kautta on päädytty nykypäivän ulkonäkönormeihin.
 Esteettisten arvojen muutokset näkyvät selkeästi myös taiteessa, tästä otettakoon esimerkiksi arkkitehtuuri, joka monimuotoisuudessaan aina heijastelee senhetkistä yhteiskunnallista tilaa ja aikansa henkeä ja siten myös vallitsevaan arvomaailmaa. Vaikka keskiaikaisella katedraalilla ja bauhaus-tyylisellä rakennuksella ei montaa yhteneväisyyttä olekaan, kertovat ne molemmat aikansa suhtautumisesta esteettisiin arvoihin. Rakennusta katsomalla ja sijoittamalla se historiaan on mahdollista hahmottaa rakennushetken yleisiä arvoja; mikä on kaunista, mitä tarkoitusta varten silloin on rakennettu (maallinen vai hengellinen), kuinka paljon hyötyä ja käytännöllisyyttä on arvostettu suhteessa esteettiseen ilmeeseen.