Inhimillisen tiedon rajallisuudesta

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. Tehtävänanto:

9. Paul Davies kuvaa alla olevassa lainauksessa erästä älykkään suunnittelun teoriaa:
"Kun kosminen draama avautuu eteemme, alkaa näyttää siltä, että sille on olemassa 'käsikirjoitus', maailmanjärjestys, jota sen kehitys noudattaa. Kysymme silloin pakostakin, kuka tai mikä laati käsikirjoituksen ...Maailmankaikkeus ei ole mielivaltainen tapahtumien sekamelska, vaan noudattaa järjestelmällistä suunnitelmaa. Tämä panee ihmettelemään, olipa Jumalaa tai ei, onko tuon kaiken takana jokin tarkoitus.”

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007, lainattu:
http://www.argumentti.fi/suunnittelu_hienoviritys/suunnittelu_jumala_maailmankaikkeus.php?id=84 (ladattu 3.3.2009).

UNESCO on perustamisestaan lähtien ollut torjumassa tietämättömyyttä, typeryyttä, ennakkoluuloja ja taikauskoa. Kuitenkin nykyaikainen tiedekin kohtaa aina uusia ongelmia ja tutkimattomia alueita. (What We Do Not Know. UNESCO 1995). Pohdi kysymystä inhimillisen tiedon rajoista.


Kasvit tuntuvat noudattavan tarkkaa matemaattista kaavaa kasvattaessaan lehtiä. Luonnossa asiat tuntuvat järjestyvän itsestään; galaksien muodotkin noudattavat säännönmukaisuutta. Maailma tuntuu pyrkivän täydellisyyteen ja toisaalta täydelliseen kaaokseen. Pudotettu lautanen ei enää kerää itseään kasaan, ruho savannilla ei herää antiloopiksi. Se, mitä tapahtuu, on selitettävissä fysikaalisesti, mutta miksi, sitä emme tiedä.
 Empiirisesti tutkittavissa ja todistettavissa olevia asioita voidaan pitää yleisesti tosina, kunhan ne täyttävät tieteen kriteerit. Tunnemaailmaakin yritetään jatkuvasti mitata esimerkiksi aivosähkökäyrien avulla. ihmisten tunteista, tahdosta, intuitiosta ja siitä maailmasta, joka niiden kautta on totta, ei kuitenkaan voida saada varmasti paikkansa pitävää tietoa.Tämä ei tarkoita, että inhimillinen tieto rajoittuisi empiirisesti havaittavissa olevaan maailmaan, sillä jokaisella on omat mielipiteensä, uskomuksensa, unensa; omat totuutensa.
 Ihminen haluaa jatkuvasti lisää tietoa, varmuutta asiaintiloista. Ihminen haluaa totuuksia. Joskus asiat selitetään luonnonlakeina, joskus Jumalan tahtona. Ihmisten maailmassa on oltava yhteisiä totuuksia, faktoja, jotka järjestävät maailman käsitettävissä olevaksi.
 Haluamme julistaa totuuksia, kuten että ihminen ei voi lentää, järjestääksemme maailmaa. Kun keksitäänkin lentokone, yhteinen maailmankuva järkkyy ja sitä on alettava vahvistaa uusilla tieteellisillä koetuloksilla.
 Vaikka tietäisimme, ettemme voi tietää mitään varmaksi, jatkaisimme uskottelua itsellemme, että maailmassa on olemassa totuuksia. Näin elämä säilyy ihmisjärjelle siedettävänä.

 

Maalaus tältä vuodelta.

Vahvan johtajan tarve

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. tehtävänanto:


 7. Monet ihmiset kaipaavat Suomeen vahvaa johtajaa. Mikä on sinun perusteltu mielipiteesi vahvan johtajan tarpeesta?


Valtion johtajasta puhuttaessa on määriteltävä, minkälaista valtiomuotoa tarkoitetaan. Johtajalla voidaan tarkoittaa demokraattisen valtion johtohahmoa, mutta ilmaus "vahva johtaja" luo mielikuvan yksinhallitsijasta. Käsitelkäämme siis ajatusta yksinvaltiaasta.
 Tuntuu absurdilta, että joku voisi  vapaaehtoisesti haluta olla toisen hallittavissa. Etenkin demokraattisen valtion kansalaisesta ajatus tuntuu vieraalta. Toisaalta on helppoa leikitellä ajatuksella, joka ei todellisuudessa kosketa omaa elämää.
 2000-luvun Suomessakin on ihmisiä, jotka haluaisivat maalle vahvan johtajan. Eritelkäämme mahdollisia syitä tällaiselle ajattelulle.
 Eläin tuntee olevansa turvassa, kun laumassa on selkeä johtaja eikä valtakamppailua tarvitse käydä. Olisi stressaavaa elää jatkuvasti muuttuvassa arvojärjestyksessä, eläin on rauhassa tietäessään paikkansa laumassa. Tällä tavoin voidaan biologisesti koettaa selittää ihmisten käytöstä, onhan ihminenkin eläin.
 Muita mahdollisia selityksiä johtaja tarpeelle on esimerkiksi se, etteivät kansalaiset koe osaavansa itse päättää asioista riittävän hyvin. Demokraattinen vastuu voidaan kokea pelottavana tai sitten politiikka ei yksinkertaisesti tunnu kiinnostavalta. Kansalainen voi myös kuvitella olevansa mukana päätöksenteossa ollessaan mukana johtajan valinnassa.
 Demokratian voidaan ajatella olevan epäoikeudenmukainen järjestelmä sikäli, että kyseisessä valtiomuodossa noudatetaan aina enemmistön mielipidettä. Siksi huolella valittu johtaja voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin demokratia.

                                             Kuvan maalasin 2011

Onko luonnon monimuotoisuus itseisarvo?

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. Tehtävänanto:
Pohdi, onko luonnon monimuotoisuus itseisarvo vai välinearvo.

Välinearvo on jotain, jonka avulla tavoitellaan suurempaa itseisarvoa. Itseisarvo on arvokas itsessään, se on tavoite, jota kohti pyritään. Itseisarvojen hahmottaminen mahdollistaa elämänkatsomuksen rakentumisen.
 Usein itsearvoiksi mainitaan esimerkiksi onnellisuus, totuus ja oikeudenmukaisuus. Voidaan pohtia, olisiko onnellisuus näistä sittenkin ainoa itseisarvo, totuus ja oikeudenmukaisuus kun voidaan nähdä pyrkimyksinä omaa ja muiden onnellisuutta kohti. Luonnon monimuotoisuuden tapauksessa samaa ajattelukaavaa ei voida soveltaa, sillä onnellisuus koskee vain ihmisiä (joidenkin näkemysten mukaan myös muita eläimiä). Luonnon monimuotoisuus sen sijaan pitää sisällään kaiken planktonista kivilajeihin. Kivet oletettavasti eivät tunne onnellisuutta, joten lähestymistapaa on muutettava ja hyväksyttävä itseisarvoiksi muitakin arvoja kuin onnellisuus.
 Jos maailmaa ei katsota ainoastaan ihmiskeskeisestä näkökulmasta, voidaan sanoa, että luonnon monimuotoisuus on itseisarvo. Se on jotain ihmistä korkeampaa, ihminenhän on vain pieni osa luontoa. Pieni osa, joka ei ole sen etuoikeutetumpi kuin muutkaan lajit. Tästä huolimatta ihmiskunta käyttää luontoa häikäilemättömästi välineenään huolehtimatta riittävästi sen monimuotoisuuden säilymisestä. Näin ollen voidaan päätellä, että ainakaan öljy-yhtiöiden ja muiden luonnonvaroja armottomasti tuhlaavien suuryritysten johtajat eivät pidä luontomme monimuotoisuutta itseisarvona.