Pohdi, onko luonnon monimuotoisuus itseisarvo vai välinearvo.
Välinearvo on jotain, jonka avulla tavoitellaan suurempaa itseisarvoa. Itseisarvo on arvokas itsessään, se on tavoite, jota kohti pyritään. Itseisarvojen hahmottaminen mahdollistaa elämänkatsomuksen rakentumisen.
Usein itsearvoiksi mainitaan esimerkiksi onnellisuus, totuus ja oikeudenmukaisuus. Voidaan pohtia, olisiko onnellisuus näistä sittenkin ainoa itseisarvo, totuus ja oikeudenmukaisuus kun voidaan nähdä pyrkimyksinä omaa ja muiden onnellisuutta kohti. Luonnon monimuotoisuuden tapauksessa samaa ajattelukaavaa ei voida soveltaa, sillä onnellisuus koskee vain ihmisiä (joidenkin näkemysten mukaan myös muita eläimiä). Luonnon monimuotoisuus sen sijaan pitää sisällään kaiken planktonista kivilajeihin. Kivet oletettavasti eivät tunne onnellisuutta, joten lähestymistapaa on muutettava ja hyväksyttävä itseisarvoiksi muitakin arvoja kuin onnellisuus.
Jos maailmaa ei katsota ainoastaan ihmiskeskeisestä näkökulmasta, voidaan sanoa, että luonnon monimuotoisuus on itseisarvo. Se on jotain ihmistä korkeampaa, ihminenhän on vain pieni osa luontoa. Pieni osa, joka ei ole sen etuoikeutetumpi kuin muutkaan lajit. Tästä huolimatta ihmiskunta käyttää luontoa häikäilemättömästi välineenään huolehtimatta riittävästi sen monimuotoisuuden säilymisestä. Näin ollen voidaan päätellä, että ainakaan öljy-yhtiöiden ja muiden luonnonvaroja armottomasti tuhlaavien suuryritysten johtajat eivät pidä luontomme monimuotoisuutta itseisarvona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti