torstai 13. syyskuuta 2012

Inhimillisen tiedon rajallisuudesta

Elämänkatsomustiedon preliminäärikokeesta. Tehtävänanto:

9. Paul Davies kuvaa alla olevassa lainauksessa erästä älykkään suunnittelun teoriaa:
"Kun kosminen draama avautuu eteemme, alkaa näyttää siltä, että sille on olemassa 'käsikirjoitus', maailmanjärjestys, jota sen kehitys noudattaa. Kysymme silloin pakostakin, kuka tai mikä laati käsikirjoituksen ...Maailmankaikkeus ei ole mielivaltainen tapahtumien sekamelska, vaan noudattaa järjestelmällistä suunnitelmaa. Tämä panee ihmettelemään, olipa Jumalaa tai ei, onko tuon kaiken takana jokin tarkoitus.”

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007, lainattu:
http://www.argumentti.fi/suunnittelu_hienoviritys/suunnittelu_jumala_maailmankaikkeus.php?id=84 (ladattu 3.3.2009).

UNESCO on perustamisestaan lähtien ollut torjumassa tietämättömyyttä, typeryyttä, ennakkoluuloja ja taikauskoa. Kuitenkin nykyaikainen tiedekin kohtaa aina uusia ongelmia ja tutkimattomia alueita. (What We Do Not Know. UNESCO 1995). Pohdi kysymystä inhimillisen tiedon rajoista.



Kasvit tuntuvat noudattavan tarkkaa matemaattista kaavaa kasvattaessaan lehtiä. Luonnossa asiat tuntuvat järjestyvän itsestään; galaksien muodotkin noudattavat säännönmukaisuutta. Maailma tuntuu pyrkivän täydellisyyteen ja toisaalta täydelliseen kaaokseen. Pudotettu lautanen ei enää kerää itseään kasaan, ruho savannilla ei herää antiloopiksi. Se, mitä tapahtuu, on selitettävissä fysikaalisesti, mutta miksi, sitä emme tiedä.
 Empiirisesti tutkittavissa ja todistettavissa olevia asioita voidaan pitää yleisesti tosina, kunhan ne täyttävät tieteen kriteerit. Tunnemaailmaakin yritetään jatkuvasti mitata esimerkiksi aivosähkökäyrien avulla. ihmisten tunteista, tahdosta, intuitiosta ja siitä maailmasta, joka niiden kautta on totta, ei kuitenkaan voida saada varmasti paikkansa pitävää tietoa.Tämä ei tarkoita, että inhimillinen tieto rajoittuisi empiirisesti havaittavissa olevaan maailmaan, sillä jokaisella on omat mielipiteensä, uskomuksensa, unensa; omat totuutensa.
 Ihminen haluaa jatkuvasti lisää tietoa, varmuutta asiaintiloista. Ihminen haluaa totuuksia. Joskus asiat selitetään luonnonlakeina, joskus Jumalan tahtona. Ihmisten maailmassa on oltava yhteisiä totuuksia, faktoja, jotka järjestävät maailman käsitettävissä olevaksi.
 Haluamme julistaa totuuksia, kuten että ihminen ei voi lentää, järjestääksemme maailmaa. Kun keksitäänkin lentokone, yhteinen maailmankuva järkkyy ja sitä on alettava vahvistaa uusilla tieteellisillä koetuloksilla.
 Vaikka tietäisimme, ettemme voi tietää mitään varmaksi, jatkaisimme uskottelua itsellemme, että maailmassa on olemassa totuuksia. Näin elämä säilyy ihmisjärjelle siedettävänä.



Maalaus tältä vuodelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti