Kaikki oli kaoottista. Tapaus oli ilmeisesti saanut alkunsa säröstä Tyynenmeren koralliriutan ekosysteemiä mukailevan altaan lasista ja levinnyt sitten edeten pyöreämuotoisia käytäviä vastapäivään mantereittain jaoteltuja akvaario-osastoja pitkin. Vasarahain kasvoilta paistoi lause "tämä kaupunki on liian pieni meille kahdelle" sen syöksähtäessä paineen muodostaman vesiaallon mukana merikrottien puolelle, kauas lajitoveristaan. Halusin pois kaaoksesta. Neontetrat, kiilakyljet ja muut pikkukalat jäivät jalkoihin koululuokan paetessa märkää lattiaa pitkin hämmästyttävän nopeasti etenevää rauskuparvea. Ne olivat kuin matalalla lentäviä lintuja. Talonmies liukasteli mätkiessään piraijoja harjanvarrella. Suuntasin määrätietoiset askeleeni kohti ainoaa paikkaa, jonka tiesin olevan rauhallinen tässä hullunmyllyssä. Sivuutin vastaanottotiskillä kassakoneen ja käytettyjen lipunkantojen välissä räpiköivät klovnikalat ja narikassa avuttomana roikkuvan yksinäisen mureenan. Kauempaa kantautui syyttävä huuto: "sinulla ei ole oikeutta koskea meduusaan!" Naurettavaa.
Laskeuduin kaksi porrasaskelmaa ja astuin rauhalliseen sinisyyteen. Toisin kuin muissa akvaarioissa, manaattialtaan lasi oli vailla ensimmäistäkään naarmua. Ehkä se oli jäänyt rikkoutumattomaksi siksi, ettei lasia oltu koputeltu; manaatit eivät olleet kiinnostavia. Suljin kaaoksen ulkopuolelleni, istuin keskelle lattiaa ja nautin matalaäänisestä painostuksen tunteesta, kuin heikosti havaittavissa olevasta päänsärystä joka auttaa unohtamaan epätietoisuuden.
J.k. Huomasin vasta jälkikäteen kirjoittaneeni välillä manaatti ja välillä maneetti. Merilehmämäinen manaatti eli lamantiini kuuluu sireenieläimiin, maneetti taas on pimeässä loistava hyytelöotus.
tää oli parempi kun mä muistin, taisiis nyt ei ollu mitään vaikeita sanoja. siinä vaan oli jotain...
VastaaPoistaKiitosta. Mulle manaatti on ilmeisesti melko vaikea sana.
VastaaPoista